Syömisen filosofia?

Viikonloppuna kävimme ruokapöydän ääressä keskustelua syömisen filosofiasta. Aikuisten myöhäisessä iltapalapöydässä oli juuri tuolloin tarjolla punaviiniä ja juustoja, joita kerroin ehkä eniten kaipaavani näin kisadieetillä. Kaipausta on jopa siinä määrin, että ajatus jatkuvasta kilpailemisesta dieetteineen tuntuu liian rajoittavalta, heh! Yksi keskustelukumppaneista totesi, ettei hänellä oikeastaan ole mitään syömisen filosofiaa. Hän ei juuri ajattele ruokaa, vaan syö silloin, kun ruokailutilanne tulee eteen sen kummemmin analysoimatta tai tunteilematta. Mutta sen hänkin tunnusti, että syö aina vain ruokia, joista pitää. Jokainen suupala on tykätty suupala. Hmmm... Minusta siinä on suurikin syömisen filosofia. Ja erittäin hieno sellainen!


Itse olen aina ollut hyvän ruoan ystävä. Ruoka ja syöminen, yksin tai yhdessä, kuuluvat mielestäni elämänilojen kategoriassa korkealle. Ruokailu eri aisteja käyttäen tuottaa ennen kaikkea mielihyvää. Olen toki saattanut joskus syödä jotain ihan vain ohimennen siirtääkseni nälkää, mutta pääsääntöisesti ruoka ja varsinkin syöminen on aina ollut minulle nautintohetki. On elämässäni ollut myös aikoja, jolloin palkitsin itseäni ruoalla (eli herkuilla) tai jopa tukahdutin ahdistavia tunteita.

Säännöllisyyttä syömiseen

 

Kun kuntosaliharjoitteluni muuttui tavoitteelliseksi, muuttui väistämättä myös suhtautumiseni ruokaan. Ainakin hieman. Mielihyvällä ei ollut merkitystä - tai ainakaan se ei ollut ensimmäisenä prioriteettilistassa. Oli ravittava kehoa, että se kehittyisi optimaalisesti. Mutta mitä ja miten?


Ensimmäinen oppiläksyni oli syömisen säännöllisyys. Aiemmin söin milloin sattui. Ruokailuvälit saattoivat venähtää pitkiksikin ja sitten olikin jo kova nälkä. Välipaloja ja illalla napostelua kunnon ruoan tai aterioiden sijaan. Kuulostaako tutulta? Tästä voi jo arvatakin, että niin verensokeri, vireystaso kuin mielialakin heilahtelivat sen mukaan.
No, ruokailuni asettuivat uusien oppien mukaan pian viiteen kertaan päivässä ja ateriavälit 3-4 tuntiin, mitä se on tänäkin päivänä. Energiaa riitti niin työpäivään kuin treenaamiseen ja palautuminen oli myös ihan eri luokkaa säännöllisen syömisen johdosta.

Hyvä ruoka, parempi mieli?

Seuraavaksi huomioni kiinnittyi ruoka-aineisiin eli siihen, mitä lautaselleni laitoin. Ohjeita oli netti pullollaan ja tosiaan kokeilinkin muutamia nettidieettejä, joista sai tarkat ruokailuohjeet. Halusin kuitenkin ymmärtää, miksi ateriat rakennettiin tietyllä tavalla. Perehdyin itse ravintoaineisiin ja niiden ominaisuuksiin. Ruoka koostui hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista ja niitä jokaista olisi hyvä tasapainoisesti ateriaan sisällyttää. Opin, että jokaisella ravintoaineella oli merkitystä kehon toimintaan, jopa rasvoilla.

Ajoituksen ja määrän lisäksi merkitystä oli siis myös laadulla. Minulla se tarkoitti niitä hyviä hiilareita ja vähärasvaisia proteiinin lähteitä, unohtamatta hyviä rasvoja! Hyviä hiilareita lautasellani ovat tällä hetkellä riisi, bataatti ja aamulla kaurahiutaleet puurona. Suosin vähärasvaista lihaa, kanaa, kalaa ja kalkkunaa. Suorastaan rakastan riistalihaa, jota satunnaisesti saan kotikeitosten raaka-aineeksi oman metsämieheni toimesta tai sukulaisilta. Hyviä rasvoja lautaselleni pääsee esimerkiksi kookosöljyn, oliiviöljyn, avokado-öljyn tai avokadon muodossa, unohtamatta erilaisia pähkinöitä tai siemeniä. Tärkeimmät superfoodit minulle ovat kotimaiset marjat, ne ovat mitä parhainta lähiruokaa!

Riisilettujen kaverina marjoja.

Ruokavalioni ja siten myös syömisen filosofiani on muodostunut hyvin paleohenkiseksi eli luolamiesten (ja -naisten) ruokavaliota noudattavaksi, tosin ei kovin orjallisesti. (Voit tutustua paleoruokavalioon tarkemmin tästä linkistä.) Käytännössä tuota kaurapuuroa lukuunottamatta viljoja ruokavaliossani ei ole, eikä maitotaloustuotteita aamupuuroon laitettavan raejuuston tai kahvikerman lisäksi. Sokeri ei kuulu ruokavaliooni ollenkaan. Käytän mahdollisimman puhtaita raaka-aineita ja paljon kasviksia, en pitkälle jalostettuja elintarvikkeita, joissa on paljon lisäaineita.

Käytännössä kaikki tämä tarkoittaa, että kokkaan enemmän kuin koskaan! Ruokafilosofian toteuttamisessa auttaa kieltämättä se, että viihdyn keittiössä. Olen kiinnostunut uusista resepteistä ja laitan ruokaa mielelläni jopa suuremmallekin seurueelle. Syömisen säännöllisyys ja puhtaista raaka-aineista valmistettu kunnon ruoka ovat tuoneet elämääni aivan uutta energiaa, tasapainoa ja harmoniaa - myös mielelle.

Appiukon antama hirvenliha pääsee pataan.

Ihminen on sitä mitä hän syö

 

Ruoasta saa ja tulee nauttia, muttei sen saa antaa viedä tai ohjata. Ruoka on (tulen lailla) hyvä renki, mutta huono isäntä. Hallitsemattomalla syömisellä on pahimmillaan hurjat ja surulliset seuraukset - ja niitä kohtaloita näkee television suosituissa laihdutusohjelmissa...
Ruoan voi sen sijaan valjastaa omaan käyttöönsä, riippuen tavoitteista. Ruokavaliolla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti tiettyjen sairauksien hoitoon, toipumiseen ja jopa ennaltaehkäisyyn. Se, mitä ja milloin syöt, vaikuttaa vireystasoon, voimaan, hormonituotantoon ja jopa nukahtamiseen sekä unen laatuun. Hoen usein, että ruoka on urheilijalle "puolitreeniä", se vaikuttaa ratkaisevasti energiatasoon, kestävyyteen, lihaskasvuun ja palautumiseen. Edelleen törmään liian paljon kilpaurheilijoihin, joilla tämä osa-alue on laiminlyöty. Miksi antaa tasoitusta tässä hyvin yksinkertaisessa asiassa?

Sen mitä suuhusi laitat, vaikuttaa kehossasi aivan solutasolla! Tuo Juicen nerokas teksti siis pitää täysin paikkansa: ihminen on sitä mitä hän syö. Entä, jos ajattelisit ruokaa ihan vain kehon polttoaineena? Miten ravitset omaa kehoasi? Onko olotilassasi, vireydessä tai unenlaadussa kohennettavaa? Entä jotain hoidettavaa tai ennaltaehkäistävää sairautta, johon sinulla on ehkä todettu riskitekijöitä? Hyvä - tai jopa hoitava - ruoka ja syöminen vaatii hieman paneutumista, mutta se antaa paljon. Usko pois!

Iloa ja valoa! <3