Kun pari vuotta sitten aloitin tavoitteellisemman salitreenin ja kehittymistä tukevan ruokailun (silloin mm. rahka kuului ruokavalioon), herätti se selvästi kummastusta ja siitä vinoiltiinkin. Tuolloin fitnessbuumista ei ollut vielä tietoakaan ja kuntosalilla ramppaaminen ja rautojen nostelu ihmetytti kovasti. Jouduin usein selittämään, miksi ihmeessä käyn juuri kuntosalilla ja miksi siitä niin nautin. Sain aika ajoin käännytyspuheita ja "tarjouksia" siirtyä muihin kuntoilulajeihin, aina juoksusta ryhmäliikuntatunteihin.
Muiden oli vaikea ymmärtää, että salitreeni oli ja on edelleen suuri rakkauteni (Ja nyt puhutaan urheilusta, eikä miehistä, heh!). Se on ollut sitä aina, vaikka välillä tiemme ovat hetkellisesti eronneetkin. Mistään muusta treenistä en saa samaa tunnetta ja fiilistä, vaikka nautin kyllä monenlaisesta urheilusta. Ja olen kyllä urheillut ja kokeillut kaikenlaista - believe me! Saan kiksejä salitreenistä niin treenin aikana kuin sen jälkeen. Sitä on vaikea selittää. Keskittyminen raskaisiin painoihin ja oikeisiin liikeratoihin on kuin meditaatiota minulle. Se on myös omaa laatuaikaa vastapainona kiireiseen perheenäidin arkeen sekä hektiseen ja sosiaaliseen työhön. Teen treenin yksin ja uppoutuneena omaan maailmaani. Ja vaikka salitreenistä kovin pidänkin, en väitä, etteikö välillä kehtuuttaisi lähteä treenaamaan. Lähteminen ja tekeminen kuitenkin aina - siis aina - palkitsee! Salitreenin jälkeen on taattu zen-olotila! Ja väittäisin, että tuo hyvä olo myös näkyy naisesta ulospäin!
 |
| "I feel good..." :-) |
"Vastakkainasettelun aika on ohi"
Minua huvittaa ja jopa surettaakin välillä, kun ihmiset haluavat ikään kuin kilpailla urheilulajien paremmuudella tai tehdä vastakkainasettelua. Välillä myös media nostaa tutkimustuloksia, kuten esim. syksyllä sanomalehti Karjalainen otsikolla "Aivojen kannalta pitkä juoksulenkki on punttisalia parempi vaihtoehto. Lue tästä nettiversion lyhennelmä, varsinainen juttu "Aivot innostuvat juoksusta" julkaisiin painetussa lehdessä 27.8.2014. Taisipa eräs juoksulehtikin samaista tutkimusta siteerata. Ja todettakoon nyt tässä samassa yhteydessä, että minulla ei ole mitään juoksemista, tutkimista tai mediaa vastaan... :-)
Tutkimuksessa haluttiin erityisesti selvittää, miten erilaiset liikuntamuodot vaikuttavat uusien hermosolujen syntymiseen, mikä puolestaan vaikuttaa mm. uusien taitojen oppimiseen jne. Rottakoe sinällään jo kuulostaa hieman kyseenalaiselta, kun painoharjoittelua simuloiden rotat laitettiin kiipeämään pitkin tikapuita lyijypainojen kanssa toistamiseen... Rottaparat! Ei ihme, että omaehtoisesti (ja onnellisesti) juoksupyörässä juoksevien rottien aivot näyttivät hyötyvän liikunnasta punttikiipeilyyn nähden.
Tutkija jutun mukaan uskoikin, että nimenomaan liikunnan mielekkyydellä on suuri vaikutus neurogeneesin eli uusien hermosolujen syntymiseen. Tärkeintä on siis liikkua itselle mieluisalla tavalla, olipa se mitä tahansa kiipeilystä avantouintiin. Mikään laji tai muoto ei ole parempi toistaan, oleellista on liikunnan tuoma mielihyvä liikkujalle! Myös elintavoilla voidaan vaikuttaa jutun mukaan neurogeneesiin. Esimerkiksi epäterveellinen ruokavalio, nikotiini, alkoholi ja stressi vähentävät hermosolujen lisääntymistä, kun taas terveyttä edistävät elintavat lisäävät neurogeneesiä.
 |
| Onko tämä sanonta jo tuttu sinulle? (Kuva lainattu netistä.) |
Urheilu ja liikkuminen kannattaa siis jo terveyttä edistävien ominaisuuksiensa puolesta. Eihän se mikään yllätys ole. Jos siis et ole vielä löytänyt lempilajiasi, niin rohkeasti kokeilemaan ja tutustumaan! Toiset tykkäävät liikkua yksin, toiset yhdessä. Joku pitää pilateksesta, toinen lentopallosta. Ei ole parempaa tai huonompaa lajia, kyse on henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Minä viihdyn kuntosalilla. Mikä on sinun lajisi?
Iloa ja valoa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti