Arkeen on silti mukava palata, vaikka se tuntuu nyt hieman vaikealta, kun sitä selkeää tavoitetta tekemiselle ei enää ole. Hallittu ja hillitty paluu arkeen kurinalaiselta kisadieetiltä on kuitenkin parasta niin keholle kuin mielellekin. Minulle selkeästi sopii puhdas syöminen ja usein treenaaminen, mihin sitä muuttamaan? No mutta, nyt palataan vielä hetkeksi kisapäivään sanoin ja kuvin...
Ennen kuin kukkokaan kiekui...
 |
| Ihana Linda, jonka isä muuten Nurmeksesta ja sukua myös Valtimolla. |
...koitti aamunousu kisapäivänä, nimittäin ennen kello neljää. Heräsin täydestä unesta puhelimen herätykseen ja olin ihan pihalla! Lisäksi puhelin siinä samalla ilmoitti, että akku on ihan lopussa, vaikka olin laittanut sen hotellihuoneen pistokkeeseen latautumaan. Joku oikosulku siihen kai oli tullut, kun ei (myöhemmin tarkistettuna) yöpöydän lamppukaan enää suostunut samasta pistokkeesta virtaa ottamaan. Hieman kylmän hiki nousi, kun tajusin, että huonolla tuurilla akku olisi loppunut yöllä, eikä tämä kilpailija olisi herännyt ajoissa...
Oli siis lähdettävä kisameikkiin ja hiustenlaittoon Hakaniemeen. Nopea aamupala (tarkka, valmentajan määräämä tankkaus) ja sitten ystäväni Karitan kanssa etukäteen tilatun taksin kyytiin Solana Fitness Centerille.
 |
| Onpa räpsyttimet, mutta kukaanhan ei näin läheltä niitä katso? |
Kuten kisabikinienkin suhteen, päätin luottaa ammattilaisiin myös meikissä ja hiuksissa. Sahara Beauty & Desing oli laittanut "kisastudion" Solanaan ja pääsin lauantaiaamuna klo 4.30 ensimmäisten kilpailijoiden joukossa käsittelyyn. Itsekin kilpaillut Linda Härkin maskeerasi minulle kisameikin. Kisaväriähän ei laiteta kasvoihin, vaan ne meikataan. Kisameikin on oltava tarpeeksi vahva, koska lavan valot ovat hyvin voimakkaat. Silti kieltämättä itsekin ihmettelin massiivisia tekoripsiä ja silmämeikkiä, että ihan oikeastiko tämä ei ole liikaa..?
Meikin jälkeen sitten seuraavaksi Kia Nummisen "penkkiin" ja vuorossa hiukset. Edellisenä päivänä olin pessyt ja föönannut hiukseni ja nyt toivoin naisellista ilmettä ja kiharaa lähinnä latvoihin - ei siis sellaista kikkarakäkkärää!
Ja sitä sain, mitä tilasin. Kyllä ammattilaiset osaavat! Muutoinkin oli niin jotenkin rauhallinen ja varma fiilis tuolla Solanassa, eikä jännityksestä tietoakaan. Ja olo ja varmuus lisääntyivät vain, kun stailaus tuntui omalta ja aikataulu piti.
Ihana aviomieheni tulikin meitä hakemaan autolla Hakaniemestä kuuden maissa ja palailimme hotellille - toiset aamupalalle ja minäkin sain taas tankata, nam!
 |
| Onnistunut stailaus ja kisalook, eikö?! |
Kisapaikalla tunnelma tiivistyy
 |
| Aamulla Kulttuuritalon takatiloissa oli vielä rauhallista, kun kisani oli ensimmäisten joukossa. Energyn tiimi valmiina! |
 |
| Minä ja "koutsi" Hanna-Leena Kemppainen. Eikä vieläkään jännitä. Ja mikäs jännittäessä, kun kunto ja stailaus on kohdallaan! |
 |
| Naurettiin siinä ihan porukalla minun Barbie-lookilleni (joka siis oli todella onnistunut, mutta ei minua kuulemma ollut tunnistaa)! |
 |
| Jalat välillä ylös, etteivät keräisi nestettä. Aika leppoisaa oli tuossa vaiheessa! |
H-hetki koittaa - käytännössä kolmet kisat?
 |
| Ruuhkaa lavalla. |
Kilpailijoita olikin lavalla ihan tungokseen asti ja lavatuomarit saivat urakalla ohjata tyttöjä suuntaan ja toiseen. Itse muistan, että lavalle päästyäni esikarsinnassa oli hieman epätodellinen olo ja mielessä mietin, että nyt ja tässäkö tämä on?!
 |
| I feel good... Ja se taisi näkyä katsomoonkin? |
Katsomossa oli mies, hyvä ystävä sekä minulle hyvin läheinen serkkutyttö. Katsomo oli sen verran valoisa, että saatoin nähdä heidät siinä neljännellä rivillä aitiopaikoilla, kun tiesin mistä paikat olivat varanneet aamutuimaan.
Lavalla ainoastaan harmitti välillä se, ettei juuri kilpailijapaljoudesta johtuen tilaa oikein ollut tehdä poseerauksia isossa rivissä tai sivurivissä kunnolla, mutta se kuuluu asiaan, eikä sen saa antaa häiritä omaa suoritusta.
Esikarsinnasta pääsin jatkoon eli 15 parhaan joukkoon ja odottamaan varsinaista kilpailua...
 |
| Varsinainen kilpailu ja sen 15 osanottajaa. |
 |
| Pääsin alkukilpailun ensimmäiseen vertailuun ja se tietää aina hyvää finaaliin pääsyä ja sijoitusta ajatellen. |
 | ||
| Minut pyydettiin kuitenkin myös toiseen vertailuun ja rankaksi kävi, poseeraaminen on nimittäin raskasta puuhaa, huh! |
Finaali ja palkintojenjako
Vakuutin tuomarit ja selvitin tieni finaaliin eli kuuden parhaan joukkoon. Sen verran kuitenkin valmentajan kanssa tuumailtiin tulosta ja odoteltiin finalistien julkaisemista siellä takatiloissa, että tuli kiire!Heti kun finalistit oli julkistettu, täytyikin jo siirtyä jonoon lavan taakse. Oli siis sinä aamuna jo kolmas kerta, kun jonotin päästäkseni lavalle!
Valmentaja halusi nähdä suorituksen itsekin, joten syöksyi katsomon puolelle ja minä huomasin jonossa, että finaaliin puettavat korut unohtuivat kokonaan!
Kysyin avustavalta lavatuomarilta, että vieläkö ehtii takahuoneesta hakemaan, muttei siihen ollut enää mahdollisuutta. En missään nimessä halunnut ottaa sitä riskiä, että vuoroni menisi ohi ja kisani myös sen siliän tien. Kaikesta tästä hässäkästä huolimatta minulla oli niin niin hyvä fiilis, ettei tuo korujen puuttuminen muuta kuin naurattanut. Tuomarikin vakuutti, ettei tämä kisa ole koruista kiinni! Itse vastasin, että kauniisti kirjaillut Biancaneven bikinit olkoot nyt koruni ja päätin säihkyä olemuksellani korujenkin edestä. Ja finaalin aloittava, jokaisen yksitellen suorittama, T-kävely menikin rennosti säteillen! Nautin sydämeni kyllyydestä, totta tosiaan!
 |
| Ja T-kävelyn jälkeen fysiikkavertailu. Jaksaa jaksaa... |
 |
| Ja niin minut kutsuttiin toisena vastaanottamaan palkintoa eli se tiesi viidettä sijaa! |
 |
| Mahtavan päivän upea päätös. Olo väsynyt, mutta onnellinen! Tällä kokoonpanolla pääsimme myös Iltalehden nettisivuille. |
Kilpailun jälkeen kävin vielä Kulttuuritalon takatiloihin pystytetyssä studiossa otattamassa itselleni muistoksi kuvat, joista sovin jo aiemmin kuvaaja Tomi Rehellin kanssa. Niistä tulikin upeita kuvia, ihan vaikka suurentaa ja seinälle ripustaa! Tämän blogin etusivun kuva ja profiilikuva ovat juurinkin noita Tomin ottamia.
 |
 |
| Jälkiruokaa, tottakai! Tämä oli "Flan" eli talon jälkiruoka, joka muistutti paahtovanukasta, nam! |
Kiitokset
Haluan ensinnäkin kiittää omaa urheilija-yrittäjä-aviomiestäni ja perhettäni kaikesta avusta ja tuesta. Rakas mieheni varsinkin, ymmärsit miten tärkeä etappi tämä minulle oli. Kuuntelit ja itsekin kilpailevana urheilijana ymmärsit - ja halusit osaltasi tehdä tämän mahdolliseksi!
Työssäkäyvälle perheenäidille tämä ei olisi myöskään mahdollista ilman toimivaa ja varsinkin lastenhoidossa auttavaa lähipiiriä, johon kuuluvat omat vanhempani sekä myös miehen lähisukua. Iso kiitos teille kaikille, olette rakkaita ja tärkeitä minulle!
Lämpimät kiitokset valmentajalleni Hanna-Leena Kemppaiselle! En voi tarpeeksi korostaa ammattitaitoisen valmentajan merkitystä tällaisessa kisarupeamassa. Ja miten voikaan suunnittelussa ja aikataulutuksessa ottaa huomioon urheilijan oman elämäntilanteen, mieletöntä! Arvostan suuresti Hanna osaamistasi, eikä tullut mieleenikään kyseenalaistaa sitä missään vaiheessa. Päätin vain tehdä parhaani ja noudattaa pilkulleen ohjeita. Ammattitaidon ja ahkeruuden yhdistelmä tuotti tuloksen! Tämä on Hanna ilman muuta myös sinun onnistumisesi - ja meidän tiimin voitto!
Ystävät ovat myös kiitoksensa ansainneet. Teiltä olen saanut korvaamatonta tukea ja uskoa tekemiseeni. Erityisesti haluan kiittää Karitaa, joka on kanssani kiertänyt jo useammat fitnesskisat katsojana ja joka ensimmäisenä ehdotti minulle (ja ylipäätään ääneen lausui sen ajatuksen), että entäs jos sinäkin nousisit lavalle..? Karitalle myös erityiskiitos näistä hienoista kuvista, jotka ikuistit kisapäivänä ja aiemminkin olet salilla minusta ottanut.
Haluan vielä kiittää Energyn kuntosalia ja tiimiä - mahtava paikka ja mukava porukka! No, siitähän on jo tullut minun toinen kotini. Paljon kiitoksia myös työnantajalleni ylivertaisista työhyvinvointipalveluista sekä esimiehille ja työkavereille kannustavasta suhtautumisesta kilpailemiseeni. Kiitos myös kaikille salilla rokeasti juttelemaan tulleille ja tsempanneille. Näistäkin olen kaivanut voimaa väsymyksen hetkillä!
Olen myös tarvinnut kisailmeen luomiseen ja kunnon viimeistelyyn erinäisiä palveluita, joista olenkin jo osittain aiemmin kertonut. Erityiskiitokset: Biancaneve/Katja, Joensuun Hypoxi ja sen väki, Kauneuskeskus Cirra/Krisse, Hairstore Iso Myy/Tanja, Hyvänolon Keskus/Piia sekä Sahara Beauty & Design/Linda ja Kia.
Vielä totean, että on ollut aivan ihana tämän matkan aikana tutustua ihmisiin, jotka jakavat saman intohimon kehonrakentamiseen, ravintoon ja fitnesselämään. Heitä olen tavannut niin kuntosalilla kuin sen ulkopuolella, kursseilla, leireillä, messuilla ja nyt jopa ihan kisapaikalla. Aivan mahtavia tyyppejä olette! Koen olevani etuoikeutettu - ja tämä matka jatkuu...
Iloa ja valoa! <3
