Blogin ääressä pitkästä aikaa. Otin tarkoituksella hieman etäisyyttä fitnessmaailmasta kevään kisojen jälkeen ja onhan viime bloggauksestakin aikaa vierähtänyt! Miten olen palautunut? Mitä olen puuhaillut? Mitkä ovat mietteet nyt?
Suorittamisesta läsnäoloon ja rentoutumiseen
 |
| Kokkasin intialaista ruokaa ystävättärille. |
Heti kisan jälkeen olin edelleen jonkinlaisessa suoritustilassa ja äärimmäisen huolestunut treenien läpiviemisestä. Mieheni totesi minulle, että hänellä oli jotenkin sellainen käsitys, että kisan jälkeen voisi hieman hellittää? No niinpä.
Dieettimoodia piti siis oikeasti purkaa päästä, niin orientoitunut olin varsinkin treenien suhteen. Eikähän siinä sinällään ole mitään vikaa, mutta pitkään ei voi ylläpitää sellaista treenitahtia! Onneksi minulla oli sovittuna ja suunniteltuna jo loppukeväälle ja kesälle perheen ja ystävien kanssa tapaamisia ja kaikenlaista toimintaa. Siitä oli oikeasti apua näin jälkeenpäin ajatellen.
Kisan jälkeen oli intialaista illallista, syntymäpäivien juhlintaa, vaihteeksi penkkiurheilua (mm. Katajan suomenmestaruuden todistamista), koulujenpäätöstä, Powercupia Vaasassa tyttären lentopallojoukkueen mukana, juhannusta Suomen kauniissa merisaaristossa ja sukuloimassa, teatteria, tivolia ja sirkusta, häät Kiteellä, Farmarimessuja jne. Tässä poimittuja tunnelmia ja tapahtumia kuvin, olkaatte hyvät!
 |
| Joensuun Katajalle vihdoin koripallon SM-kultaa, jeeeeeeeeeee!!!! |
 |
| Suomen suven perinteinen avaus Joensuun Laululavalla. Tuhannet lapset (esikoinen mukaanlukien) laulavat. |
 |
| Tyttären lentopalloharrastus vei perheemme Vaasan Powercup-turnaukseen ja ensimmäistä kertaa kokeilimme karavaanarielämää ja itse myös koulumajoitusta. |
 |
| Hieno tapahtuma ja paljon tunteita Powercupissa! |
 |
| Lentiskentän laidalta löytyi toinenkin fitnessäiti, upea Hanna Saario! |
Juhannusta vietimme jo kolmatta kertaa sukulaisten mökillä merisaaristossa. Kyllä sielu lepäsi!
 |
| Häissä Kiteellä. Aivan upea hääauto (sopi minun mekkooni, joten piti kuva ottaa)! |
 |
| Suomen paras festari: Ilosaarirock! |
 |
| Suvun tilalla piipahtamassa - ja makkaraa sekä tikkupullaa paistamassa. |
Onko kilpailun jälkeen (fitness)elämää?
Jos mennään sitten vähän pintaa syvemmälle..? Täytyy myöntää, että minulta on vienyt aikaa sulatella tätä kisarupeamaa. Jotenkin kisan jälkeinen aika on tuntunut jopa dieettiin verrattuna vaikeammalta. Dieetillä oli niin helppo (?!) elää rutiininomaisesti niissä annetuissa raameissa tavoitetta kohti: tehdä treenit ja syödä ohjeen mukaan sekä huolehtia palautumisesta. Entäs nyt, kun tavoitetta ei ole?
No joku siellä tuumii heti, että siitä vain uutta tavoitetta asettamaan! Mutta kun en halunnut heti hötkyillä päätösten kanssa. Enkä halua kisapäätöstä tehdä vieläkään. Ehtii sen kyllä ja motivaation on oltava kohdallaan, kun tietää, mitä kisaaminen vaatii. Enkä minä tietenkään tuuliajolla ole ollut. Onhan minulla valmentajan treeniohjelmat ja ruokailuohjeet edelleen. Ei vain sellaista "sisäistä pakkoa" niitä noudattaa - ja se tekee siitä minulle vaikeaa. Hassua ja mielenkiintoista! Taas oppii jotain uutta itsestään...
On ollut todella mielenkiintoista makustella tätä offseason-elämää ja seurata, miten kroppa palautuu kisakireydestä ns. normimittoihin. Kiloja on tullut oikeastaan se, mitä valmentaja kaavailikin, noin 10 kiloa sitten kisojen - ja väittäisin, että tuossa kertymässä on myös lisää lihasta. Dieetin ansiosta olen oppinut aivan eri tavalla havainnoimaan kehon kättäytymistä ja tullut herkäksi huomaamaan, mikä tekee hyvän olon ja mikä taas ei. Miten keho reagoi erilaiseen syömiseen ja treenaamiseen, erilaiseen elämään kuin dieetillä. Täytyy kyllä näin jälkeenpäin todeta, etten ole koskaan voinut niin hyvin, kuin dieetillä - olin siis vielä energisempi ja iloisempi, kuin ihan jo luonnostaan olen, heh! Toki loppuaika oli dieetilläkin rankkaa, sitä yhtään vähättelemättä. Mutta minun kehoni selkeästi rakastaa rytmiä, niin treeneissä, syömisessä kuin nukkumisessakin!
Varsinkin puhtaasti syöminen on parasta keholle ja mielelle! Toki rentoilukin on mukavaa ja mielestäni erityisesti henkisen palautumisen kannalta tärkeää, niin ravinnossa kuin treenissä. Ja vaikka kovasti liputankin puhtaan ruoan puolesta, olen edelleen sitä mieltä, ettei näissä asioissa - kuten elämässä ylipäätään - kannata ajatella mustavalkoisesti. (Rakastanhan itsekin punaviiniä ja kyytipoikana juustot tai tumma suklaa, nam!) En edelleenkään tule ketään (pyytämättä) neuvomaan syömisissä tai juomisissa, saati elämäntavoissa ylipäätään. Jokainen tekee siten, kuin parhaaksi näkee, kunhan ei loukkaa muita. Itselle selkeästi sopii puhtaasti syöminen ja kovaa treenaaminen - ihan parasta! Mutta on toki ollut hienoa huomata, että on voinut omalla esimerkillään kannustaa muita pitämään parempaa huolta itsestään, vaikka ihan pienin askelin. Se lämmittää mieltä! Ja ihan parasta on ollut tutustua huippuihin tyyppeihin, jotka jakavat saman innostuksen tähän lajiin ja elämäntapaan!
Kisan jälkeen tuli blogihiljaisuutta ehkä siksikin, että emmin omaa fitness-minääni, onko sitä? Tuntui (ja tuntuu edelleen), että olen varsin kaukana Fitnesspäiväkirjojen hahmoista, vaikka kisoissa menestyinkin (viides tila SM-kisoissa sitä mielestäni on). Ehkä epävarmuus johtui siitä, että fitness on minulle harrastus, eikä elämä. Erittäin tärkeä osa elämää silti, myönnän. Varsinkin jos edellä mainitut kova salitreeni ja puhdas ravinto kuuluvat käsitteeseen. Mutta ehkäpä olen jo ansainnut jonkinlaiset "kannukset"fitnessmaailmassa, ilman mitään hypetystä ja ihan nöyrästi. Ehkäpä fitnessiä voi harrastaa jokainen tavallaan, ahtamatta itseään mihinkään muottiin, varsinkaan julkisuuden luomiin muotteihin? Itse olen yksinkertaisesti parempi ihminen niin fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti, kun käyn salilla.
Joten rakkaudesta lajiin, blogikirjoittelu käynnistyy jälleen. Pysykäähän kanavalla!
Iloa ja valoa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti