Kisa lähenee, treeni kovenee!

H-hetki lähestyy ja enää vajaa kolme viikkoa kisoihin. Jos kaikki menee hyvin, niin nousen siis Helsingin Kulttuuritalon lavalle lauantaina 18.4. aamupäivällä. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon töitä tehtävä kropan eteen...

Hiki vaikka väkisin

Jäniskevennys aamulenkillä?

Väsymys on ollut dieettaajan riesana nyt jo jonkun aikaa. Mutta olihan se odotettuakin. Kisakuntoon päästäkseni liikun entistä enemmän ja syön aina vain vähemmän. Ruoka-annokset saattavat silti ulkopuolisesta vaikuttaa runsailta, mutta jonnekin ne vaan häviävät ja välillä nälkäkin vaivaa... Kulutusta on tällä hetkellä niin paljon ja energiaa vähän, että on keskityttävä suoriutumaan perusasioista: töistä, arjesta ja treeneistä.

Treenejä onkin sitten ihan vaikka muille jakaa. Hikeä irrotetaan joka ikinen päivä - ja se ei kuulkaas enää irtoakaan niin helposti näin kevyempänä. Aiemmin salitreenissäkin sai kunnon hien päälle, muttei enää. Mutta hikeen ja hengästymiseen asti menevää liikettä tarvitaan, että kroppa ja aineenvaihdunta toimii ja viimeiset rasvat saadaan sulatettua!

Mäkihiittiäkin on vedetty...

 Jaksaa jaksaa!

Käytännössä treeniä tulee nyt kaksi kertaa päivässä: tunnin kestävä aamun hikilenkki (tai mäkiHIIT, ohjelmasta riippuen) ja sitten työpäivän jälkeen (tai viikonloppuisin iltapäivällä) salitreeni. Heti salitreenin päälle on vielä kunnon hien nostattava intervallitreeni (välillä ollut myös HIIT porraskoneessa, mutta nyt kuulemma liian helppo, heh!), jonka teen spinning-pyörällä. Intervallitreenissähän vuorottelevat työ- ja palautteluosuudet vuorotellen. Työosuudessa painetaan täysillä ja sen jälkeen palautellaan ja tämä toistetaan sitten monta monta kertaa. Täytyy sanoa, että varsinkin tuossa intervallissa kysytään sitä tahdon lujuutta ja motivaatiota, kun olo on ylipäätään kuin olisin hidastetussa filmissä...
Mutta kun tietää, että nyt on ratkaisevat hetket kunnon etenemisen ja loppuun saattamisen suhteen, eikä treeniä ole enää tiedossa kuin tämä ja ensi viikko (viimeinen viikko on sitten ihan muuta viimeistelyä), niin sitkeästi ja täysillä mennään - sen minkä jaksaa ja energiaa vain on! Kaikki kannustavat sanat ja jaksamista edesauttavat teot esimerkiksi arkirutiineissa otan nyt kiitollisuudella vastaan...

"Mutta aamut antavat..."

 

Vaikka välillä ankara väsymys painaakin, niin jotenkin minun on ollut helppo lähteä aamulenkeille (tai no, ehkä hieman harmitti eilen aamulla nuo kellojen siirrot, heh). Herätys on minulla nyt arkiaamuisin jo klo 5.20, jotta ehdin tehdä tunnin aamulenkin ennen kuin mies lähtee töihinsä. Tuohon aikaan on vielä todella rauhallista ulkona ja olen seurannut kevääntuloa ja valon lisääntymistä näin ihan konkreettisesti, kun aamu sarastaa. Kuvainnollista on, että luonto kuoriutuu samaan aikaan talvipuvustaan ja lumi sulaa, kun minä sulattelen kehostani rasvakerrosta...

Mäkihiitin jälkeen ansaittu ihasteluhetki ja hengähdys (=puuskutus) ennen kotimatkaa eli jälkiverryttelyä.

Pari kertaa olen saanut seuraa lenkille kotona ja reissussa. Vaikka pidänkin yksin treenaamisesta, on välillä mukava jakaa matkaa jonkun kanssa. Niin on tutuksi tulleet lähialueen tiet, että tiedän tarkkaan, miten kauan mikäkin lenkki ajallisesti kestää.

Mieltä on myös lämmittänyt erityisesti eräs toistuva kohtaaminen aamulenkillä. Erään lenkin varrella olevan talon iäkäs pariskunta tulee lähes poikkeuksetta vastaan lehdenhakureissullaan. Yleensä mies kulkee karvahattuineen ensin ja rouva seuraa (hieman linkuttaen) perässä. Kun tätä kohtaamista oli jo tapahtunut useamman kerran, aloin tervehtiä heitä reippaasti "hyvillä huomenilla", vaikka kuulokkeet korvissa liikuinkin. Tervehdykseni otettiin selvästi ilolla vastaan, sillä nyt kohdatessa isäntä kailottaa huomenensa jo hyvissä ajoin ennen kohtaamista hymyillen! Ihana pariskunta! Ehkäpä kisojen jälkeen lähden aamulenkille ihan pysähtyäkseni juttelemaan pidempään...

Iloa ja valoa! <3